Jagi 2024 guvlui

On 5.1.20245.1.2024 Tekijä Pirita NäkkäläjärviKategoria(t): Yleinen

Blogissa on ollut hiljaista, vaikka paljon on tapahtunut vuotta 2024 kohti mentäessä!

Suomen Saamelaiskäräjien vaalikausi 2020–23 tuli virallisesti päätökseensä ja odottelemme Saamelaiskäräjien 2024–27 järjestäytymiskokousta tammikuun kahtena viimeisenä päivänä. Päättynyttä saamelaiskäräjälakikautta määritteli saamelaiskäräjälain uudistaminen. Se oli minun ja monen edustajakollegan pääfokus viime kaudella, mutta töitä jäi vielä seuraavallekin kaudelle. Saimme saamelaiskäräjälakiesityksen puheenjohtaja Tuomas Aslak Juuson johdolla onnistuneesti pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitusohjelmaan ja vielä eduskuntaan vuoden 2023 lopulla. Tämä on suuri onnistuminen, josta on hyvä jatkaa vuonna 2024. Näillä näkymin saamelaiskäräjälakiesitys tulee eduskunnan käsittelyyn keväällä 2024. Esitys pohjautuu Timosen toimikunnan esitykseen. Esitys ei ole täydellinen, mutta se on luultavasti sen verran monipuolinen kompromissi, että kaikki voivat sen viimein hyväksyä.

Työrintamalla jaan aikana väitöskirjatyön ja konsultoinnin välillä. On ollut upeaa päästä keskittymään väitöskirjatyöhön Sibelius-Akatemialla syksystä 2023 lähtien. Kiitos sen mahdollistamisesta Koneen Säätiölle! Tutkimustyön ohessa teen konsultointia yritykseni Dálvi Consulting Oy:n kautta. ’Dálvi’ on pohjoissaamea ja tarkoittaa talvea. Viime aikoina olen auttanut suomalaisia ja kansainvälisiä organisaatioita pääsemään kärryille alkuperäiskansojen oikeuksista, tukenut osallistamisprosesseja sekä kouluttanut saamelaisista. Mukavaa, että organisaatiot ovat löytäneet tällaiset palvelut! Tein myös Satu Rämön menestysdekkarin Jakob sensitiivisyysluennan, sillä kirjan sivuilla seikkailee valloittava saamelaishahmo Anton!

It has been quiet here on my blog, although a lot has happened in the run-up to 2024!

The 2020–23 election period of the Sámi Parliament in Finland has officially come to an end, and we are waiting for the first plenum of the 2024–27 Sámi Parliament at the end January. Last period was defined by the amendmend of the Sámi Parliament Act. It was the main focus of me and many of my fellow parlamentarians last term, but we have still work to do. Under the leadership of the Sámi Parliament President Tuomas Aslak Juuso we successfully got the Sámi Parliament bill into Prime Minister Petteri Orpo’s (Kokoomus) government programme and eventually into parliament at the end of 2023. This is a great success and a good starting point for 2024. It is estimated that the Finnish Parliament starts discussing the bill in the spring. The bill is based on the proposal of the Timonen drafting commission that I also had the honour to serve in. The bill is not perfect, but it is probably a versatile enough compromise so that everyone can finally accept it.

On the work front, I divide my time between doctoral research and consulting. It has been wonderful to be able to focus on my doctoral research at the Sibelius Academy since autumn 2023. Thank you Kone Foundation for making it possible! In addition to research, I do consulting through my own company Dálvi Consulting Ltd. ’Dálvi’ is Northern Sami and means winter. Recently, I have helped Finnish and international organisations to get up to speed with the rights of Indigenous Peoples, supported engagement processes and conducted training about the Sámi people. It is nice that organisations have found such services! I also did the sensitivity reading for Satu Rämö’s success novel Jakob because it includes a charming Sámi character Anton!

Dáppe bloggas leamašan jaskat, vaikke olu lea dáhpáhuvvan!

Suoma Sámedikki válgabadji 2020–23 nogai virggálaččat ja mii vuorddašit Sámedikki 2024–27 ortniiduvvančoahkkima ođđajagimánu guokte maŋimuš beaivve. Áiddo nohkan sámediggebaji váldoášši lei sámediggelága ođasmahttin. Mun ja máŋga sámediggeáirraskollega vuoruheimmet sámediggeláhkabarggu mannan bajis, muhto ain bázii bargu. Sátnejođiheaddji Tuomas Aslak Juuso jođihii barggu, mainna oaččuimet sámediggeláhkaevttohusa stáhtaministtar Petteri Orpo (olg. kok) ráđđehusprográmmii ja juobe riikkabeivviide jagi 2023 loahpas. Dát lea stuorra lihkostuvvan, mas lea buorre joatkit. Riikkabeaivvit gieđahallagohtet sámediggeláhkaevttohusa giđđat 2024. Evttohusa vuođđun lea Timosa doaibmagotti smiehttámuš. Evttohus ii leat dievaslaš, muhto amma dat lea dakkár kompromissa, man buohkat sáhttet viimmat dohkkehit.

Bargoáššiin dan meare, ahte barggan dál nákkosgirjjiin ja konsulteremiin. Leamašan hui vuogas beassat vuodjut nákkosgirjebargui čakčat 2023. Giittán das Kone Foandda! Dutkanbarggu lassin konsulteren iežan fitnodaga Dálvi Consultinga bokte. Maŋimuš áiggiid lean veahkehan suopmelaš ja olgoriikalaš organisašuvnnaid oahpasmuvvat eamiálbmotrivttiide, dorjon oassálastinproseassaid ja skuvlen sámiid birra. Somá, ahte organisašuvnnat leat gávdnan dákkár bálvalusaid! Dahken maiddái Satu Rämö girjji Jakob sensitiivalašvuođalohkama, daningo girjjis lea mielde sápmelaš Anton!

Joikaaja

On 4.9.20194.9.2019 Tekijä Pirita NäkkäläjärviKategoria(t): Saamelaismusiikki, Suomeksi, Yleinen

Kolumni on aikaisemmin ilmestynyt Kansanmusiikki-lehdessä 2/2019.

Olen lupautunut joikaajan tuuraajaksi Verta, pornoa ja propagandaa, JUMALAUTA! -ryhmän Propagandaa-konserttiin, mutta minua pelottaa, nolottaa, hävettää.

Häpeä. Kalvava häpeä. Olen saamelainen, mutta minä en osaa joikata kunnolla.

Yritän vuodesta toiseen kuunnella joikumestareitamme ja epätoivoisesti oppia joikaamaan samalla tavalla kuin he. Miksi en kuulosta samalta vaikka kuinka yritän?

Miksi minä en oikeasti osaa joikata? Miksi en löydä joikuäänenmuodostusta? Miksi en osaa värittää ääntäni samalla tavalla kuin Norjan puolen ikäiseni ”oikeat” joikaajat?

Miksi minä en osaa kuin laulaa?

Miksi on niin, että vaikka olen pienestä pitäen harrastanut musiikkia, soittanut soittimia ja läpäissyt musiikkiopiston tutkinnon toisensa perään, niin en taida oman kansani musiikkiperinnettä? Vai juuri siksikö en?

Propagandaa-konsertin konseptiin sopisi joikata joku sukulainen.

Meidän suvussamme joikuperinne on kuitenkin lähes katkennut. Isän lapsuudessa joikua vielä kuuli, mutta lestadiolaisuus kielsi saamelaisen joiun syntinä. Olen sentään pari kertaa kuullut lähisukulaisteni joikaavan – kerran veljeni häissä ja kerran joidenkin juhlien jatkoilla.

Me emme ole ainoa tällainen suku. Ylipäänsä on pieni ihme, että joikuperinne on säilynyt näihin päiviin asti.

Minua ja pikkuserkkuani Anna Näkkäläjärvi-Länsmania joiku on kiehtonut pienestä pitäen. Nuorena harrastimme kansanmusiikkia ja versioimme duona laulukirjoista löytyviä joikuja. Esiinnyimme aina Kaustista myöten. Olen ylpeä siitä, että Annan yhtye Ánnámáret Ensemble on jatkanut siitä mihin me 90-luvulla jäimme.

Anna on viime vuosina tutkinut joikuarkistoista löytyneitä sukumme joikuja. Siellä on myös edesmenneen isoisäni Iiskon joiku. En kuitenkaan pysty tarttumaan siihen, en ainakaan vielä. Iisko-vainaan joikaaminen arkistonauhan perusteella, toisen käden tietona ja huonoilla taidoilla on liian vaikeaa. Liian häpeällistä. Liian kivuliasta.

Saamelaisille perinteiden katkeamattomuus on keskeinen arvo. Perinteet ovat edelleen koko saamelaisen yhteiskunnan pohja. Perinteiden taitajia arvostetaan ja ihaillaan. On kunnia-asia osata perinteitä ja saamen kieltä, ja siirtää niitä jälkipolville.

Onneksi arkistonauhoilta löytyy kaukaisemman Amerikan-sukulaisen Tuomas Näkkäläjärven eli Tom Nakkelan joiku. Sukulaisiamme lähti 1800-luvun lopulla Alaskaan opettamaan inuiiteille poronhoitoa. Olen tutkinut tätä historiaa ja ainoana suvustamme tavannutkin Amerikan-sukulaisiamme.

Joikaan Propagandaa-konsertissa lyhyellä varoitusajalla Tom Nakkelan. Hänen joikunsa on hyvä biisi, tarttuva! (Eikä ihme, sillä Tom oli sukulaiseni Warren Nakkela -vainajan mukaan poromies henkeen ja vereen.) Treenaan takahuoneessa ja loppuillan koko VPPJ-porukka hyräilee Tomia.

Lopputulos lavalla on mielestäni kuitenkin aivan hirveä. Laulan ihan nätisti, joo, mutta en osaa joikata niin kuin arkistonauhalla. En kykene postaamaan videota esityksestäni someen.

Minua hävettää. Minua hävettää, että en osaa joikata kunnolla. Minua hävettää, että perinne on kohdallamme katkennut. Hävettää, että minun joikuääneni on pelkkää laulua. Hävettää, että on niin vaikeaa päästä takaisin sisään oman kansani musiikkiperinteeseen. Hävettää niin että sattuu.

Parin viikon päästä kuulen, että Ylioppilaskunnan Laulajat on vuosikymmeniä esittänyt joikuperinteeseen pohjautuvaa kuoroteosta ympäri maailmaa. Tuosta vaan. (Selvyyden vuoksi, kuoron YouTubessa kuultavissa oleva lopputulos kuulostaa joikuperinnettä halventavalta.)

Suomalainen kuorolainen ”joikaa” solistina (ja vielä feikkineljäntuulenlakki päässä). Tuosta vaan.

Ihan tuosta vaan.

Aiheesta muualla:

Surullista, köyhää ja nöyrää -podcast: Jakso 6. Runolaulu kuolleena ja elävänä osa 1.

Helssega válgapanelas nanniimet nubbi nuppi / Helsingin vaalipaneelissa vahvistimme toisiamme

On 4.9.201930.6.2020 Tekijä Pirita NäkkäläjärviKategoria(t): Saamelaispolitiikka, Sámegillii, sámepolitihkka, Yleinen

Ozan vel sániid dan buorre dovdui, mii maŋŋebárgga válgapanelas Helssegis bázii!

Giittán lágideaddjiid Inka Musta ja Raila Pirinen, go láhčiide saji hui vuogas ságastallamii sihke sáme- ja suomagillii. (Stuorra erohus dasa, ahte Yle Sápmi válgapanela vahku ovdal lágiduvvui dušše suomagillii.)

Guovttegiel ságastallan ovdánii hui njuovžilit miellagiddevaš gažaldagaid vuođul. Mis lei bures áigi čilget iežamet oainnuid oalle vudolaččat. Evttohassan lei erenoamaš mávssolaš gullat maid eará evttohasat Janne Hirvasvuopio, Kaisa-Mari Jama (mu fuolki Gihtiid bokte!) ja Anni Koivisto sámepolitihkalaš gažaldagain oaivvildit.

Bajimus dovdu panela maŋŋá ikte eahkes lei, ahte mii geahččaleimmet ohcat áššiid mat ovttastahttet min. Vuoikŋa panelas lei, ahte mii geahččaleimmet ovttas hutkat čovdosiid min hástalusaide.

Mii geahččaleimmet válgapanelas huksegoahtit ovttas juoidá mii lea nannosot go ovdal.

Panelas mii eat geahččalan gilvalit (vaikke muhtun erohusat lunddolaččat maid vuhttojedje), muhto doarjut nubbi nuppi. Mii nanniimet nubbi nuppi. Mii geahččaleimmet válgapanelas huksegoahtit ovttas juoidá mii lea nannosot go ovdal.

Giitu maid olbmuide, geat ledje boahtán báikki ala guldalit ja jearrat gažaldagaid!

Livčče dehalaš, ahte Suoma sámediggeválggain čađa beasašivčče maiddái evttohasat, geat leat bajásšaddan sámeguovllu olggobealde dahje gávpogiin. Sis lea dakkár áššedovdamuš, mii sámedikkis dárbbašuvvo vai dat bastá fuolahit, ahte sámit sámeguovllu olggobealde ožžot maid dan doarjaga, man sii dárbbašit.

Koitan vielä pukea sanoiksi sitä hyvää tunnetta, joka Helsingin tiistaisesta vaalipaneelista jäi!

Kiitän järjestäjiä Inka Mustaa ja Raila Piristä onnistuneen keskusteluympäristön luomisesta sekä saamen- että suomenkielellä. (Suuri ero sille, että Yle Sápmin vaalipaneeli viikkoa aikaisemmin oli järjestetty vain suomeksi.)

Kaksikielinen keskustelu oli sujuvaa mielenkiintoisten kysymysten pohjalta. Meillä oli hyvin aikaa selittää näkemyksiämme melko perusteellisesti. Ehdokkaana oli arvokasta kuulla mitä muut ehdokkaat Janne Hirvasvuopio, Kaisa-Mari Jama ja Anni Koivisto saamelaispoliittisista kysymyksistä ajattelevat.

Päällimmäinen tunne paneelin jälkeen eilen illalla oli, että paneelissa oli sellainen henki, että koitimme etsiä meitä yhdistäviä tekijöitä. Koitimme yhdessä miettiä ratkaisuja saamelaisten kohtaamiin haasteisiin.

Me koitimme vaalipaneelissa alkaa rakentaa yhdessä jotain aiempaa vahvempaa.

Paneelissa emme pyrkineet kilpailemaan (vaikka joitain eroja luonnollisesti alkoi myös löytyä) vaan tukemaan toisiamme. Vahvistimme toisiamme. Me koitimme vaalipaneelissa alkaa rakentaa yhdessä jotain aiempaa vahvempaa.

Kiitos myös kaikille, jotka olitte tulleet paikan päälle kuuntelemaan ja kysymään kysymyksiä!

Toivon sydämestäni, että Suomen saamelaiskäräjävaaleissa läpi pääsee myös ehdokkaita, jotka ovat varttuneet saamelaisalueen ulkopuolella tai kaupungeissa. Heillä on sellaista asiantuntemusta, jota saamelaiskäräjät tarvitsevat, jotta pystytään huolehtimaan, että saamelaisalueen ulkopuolella asuvat saamelaiset saavat sitä tukea, jota he tarvitsevat.