Vaalipaneeli Helsingissä/Válgapanela Helssegis 3.9.2019: Pirita Näkkäläjärvi, Kaisa-Mari Jama, Anni Koivisto ja Janne Hirvasvuopio

Kaupunkisaamelaiset ovat tärkeä osa saamelaisyhteisöä

Tämä yhteinen yleisönosastokirjoituksemme Kaisa-Mari Jaman, Anni Koiviston ja Janne Hirvasvuopion kanssa on julkaistu alunperin Kalevassa 18.9.2019.

Vaalipaneeli Helsingissä/Válgapanela Helssegis 3.9.2019: Pirita Näkkäläjärvi, Kaisa-Mari Jama, Anni Koivisto ja Janne Hirvasvuopio
Vaalipaneeli Helsingissä/Válgapanela Helssegis 3.9.2019: Pirita Näkkäläjärvi, Kaisa-Mari Jama, Anni Koivisto ja Janne Hirvasvuopio

Yli puolet Suomen saamelaisista asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Ulkosaamelaiset ovat aiemmin olleet melko näkymätön ryhmä, mutta viime vuosina myös kaupungeissa on luotu uusia tapoja ylläpitää yhteyttä omaan kulttuuriin. Kaupunkisaamelaiset ovat oikeutetusti entistä rohkeammin alkaneet vaatia heille kuuluvien oikeuksien toteutumista.

Mahdollisuus elää oman kulttuurin mukaisesti on tärkeä hyvinvoinnin voimavara, jota pitää tukea sekä saamelaiskäräjien että suomalaisen yhteiskunnan toimesta. Tarvitsemme kaupunkien alueille turvallisia kohtaamispaikkoja.

Esimerkiksi kaupunkien saamelaisyhdistyksiä tukemalla voidaan vahvistaa ulkosaamelaisten kuuluvuutta yhteisöön. Kiinnostusta on tapahtumille, käsityöpiireille, kielikursseille, kalareissuille ja mediasisällöille. 

Ulkosaamelaisnuoret ja -lapset vanhempineen kaipaavat erityishuomiota kaikkien kolmen saamen kielen siirtämisessä, koska valtakieli hukuttaa vähemmistökielet helposti alleen. Vaikka kielettömyys ei ole perheiden oma vika, kaatuu lasten päivähoidon tai kielenopetuksen järjestäminen saamelaisalueen ulkopuolella liian usein vanhempien ja vapaaehtoisista koostuvien yhdistysten harteille.

Seuraavalla saamelaiskäräjäkaudella on tärkeää jatkaa rakenteellisen tuen kehittämistä kaupunkisaamelaisyhteisöille. Saamelaiskäräjät voisi ottaa suurempaa roolia esimerkiksi kaksikielisten koululuokkien perustamisen tai etäyhteydellä tarjottavien saamelaisten palvelujen tukemisessa. 

Koska saamelaiskäräjien tukea tarvitaan yhä enemmän myös saamelaisalueen ulkopuolella, sen päätöksenteossa täytyy kuulua ulkosaamelaisten ääni. Osallisiksi tarvitaan saamelaisia, jotka tietävät millaista on kasvaa saamelaiseksi kotiseutualueen ulkopuolella kaukana omasta, tärkeästä yhteisöstä. 

Saamelaisyhteisöllä ei ole varaa jättää yksin yhtäkään saamelaisalueen ulkopuolella asuvaa saamelaista. Kun heidän yhteytensä saamelaiskulttuuriin lujittuu, niin saamelaisuuden elinvoimaisuus vahvistuu entisestään. Saamelainen, sinun äänesi on tärkeä.

Janne Hirvasvuopio, Espoo

Kaisa-Mari Jama, Helsinki

Anni Koivisto, Utsjoki

Pirita Näkkäläjärvi, Inari

Saamelaiskäräjävaaliehdokkaat

Christian Åhlund Anáris/Inarissa/in Inari 2014. Photo credit: Council of Europe

Suomea patisteltiin jälleen lisäämään tietoa saamelaisista / ECRI gárttai vuot ávžžuhit Suoma lasihit dieđu sámiin

Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI joutui jo toistamiseen kehottamaan Suomea ryhtymään toimenpiteisiin saamelaisia koskevan tiedon lisäämiseksi koululaitoksessa ja yhteiskunnassa. ECRI julkaisi uusimman Suomea koskevan raporttinsa 10.9.2019.

Eurohpa ráđi rasismma ja utnohisvuođa vuostásaš komiššuvdna ECRI gárttai jo nuppádassii ávžžuhit Suoma lasihit dieđu sámiid birra skuvllas ja servodagas. ECRI almmustahtii ođđasamos raporttas Suoma birra 10.9.2019.

Christian Åhlund Anáris/Inarissa/in Inari 2014. Photo credit: Council of Europe
Christian Åhlund Anáris/Inarissa/in Inari 2014. Photo credit: Council of Europe

ECRI:n huomiot ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä ne laittavat Suomelle painetta aloittaa korjaavia toimenpiteitä yhteiskunnan rakenteissa. Suomalainen yhteiskunta rakentuu edelleen ainoastaan suomalaisen maailmankuvan, ajattelun ja kulttuurin varaan. Koululaitos on keskeinen yhteiskunnan rakenne, joka koskettaa kaikkia Suomessa kasvavia, ja jonka kautta Suomessa rakennetaan todellisuutta.

ECRI fuomášumit leat erenoamaš dehalaččat, daningo dat bidjet Supmii deattu álggahit doaibmabijuid divvun dihte servodaga struktuvrraid. Suopmelaš servodat lea huksejuvvon dušše beare suopmelaš máilmmigova, jurddašeami ja kultuvrra vuođul. Skuvla lea guovddáš servodatstruktuvra, mii guoskká buohkaide geat bajásšaddet Suomas, ja man bokte Suomas huksejuvvo duohtavuohta.

ECRI:n raportoija Michael Farrell sanoi News Now Finlandin haastattelussa, että he olivat hieman yllättyneitä, että pohjoismainen valtio oli vähemmän liberaali kuin he olivat toivoneet. Varoitin itsekin saamelaisten sananvapautta käsittelevän LSE-graduni johtopäätöksissä 2017, että voi tuntua hurjalta väittää, että sananvapaus voi olla uhattuna Pohjoismaassa, joka on EIU:n demokratiaindeksin kymmenen kärjessä, mutta niin vain asia on.

ECRI raporterejeaddji Michael Farrell dajai News Now Finlanda jearahallamis, ahte sii ledje vehá hirpmástuvvan, ahte davviriikalaš stáhta lei uhccit liberála go sii ledje sávvan. Váruhin iešge iežan LSE-magisttarbarggus, mii gieđahalla sámiid sátnefriijavuođa, ahte dat sáhttá orrut garra čuočcuhus, ahte sátnefriijavuohta sáttá leat áitojuvvon Davviriikkas, mii lea EIU demokratiijaindeavssa logi buoremusa joavkkus, muhto nu ášši lea.

ECRI suositteli saamelaistiedon lisäämistä jo vuonna 2013 / ECRI ávžžuhii sámi dieđu lasiheami jo jagis 2013

ECRI julkaisi edellisen Suomea koskevan raporttinsa vuonna 2013 ja suositti jo silloin, että Suomen viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin saamelaiskulttuurin käsittelemiseksi kouluopetuksessa, ja saamelaiskansaa koskevan yleisen tietoisuuden lisäämiseksi enemmistön piirissä.

ECRI almmustahtii ovddit Suoma guoski raporttas jagis 2013 ja ávžžuhii jo dalle, ahte Suoma eiseváldit galget sihkkarastit, ahte sámekultuvra gieđahallojuvvo skuvlaoahpahusas, ja ahte almmolaš diđolašvuohta sámi álbmoga birra lassána eanetlogu gaskas.

Suomen viranomaiset ovat vuoden 2013 jälkeen kertoneet ECRI:lle, että Suomessa on suunnitelmia lisätä saamelaiskulttuuritietoutta kouluvuosien 4-6 yhteiskuntaopin/kansalaistaidon opetuksessa. Lisäksi ECRI:lle on kerrottu, että Suomen opetusviranomaiset julkaisivat helmikuussa 2018 lehdistötiedotteen, jossa kouluja kehotettiin viettämään saamelaisten kansallispäivää, ja että saamen kieli ja kulttuuri olivat myös opetushallituksen pääteema Euroopan kulttuuriperintövuoden 2018 juhlallisuuksissa. ECRI pitää näitä kehitysaskelia myönteisiä, mutta ei riittävinä ja tarpeeksi järjestelmällisinä.

ECRI toistaa suosituksensa, että Suomen viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin saamelaiskulttuurin ja tämän vähemmistön merkityksen käsittelemiseksi kouluopetuksessa hyödyntäen ECRI:n yleistä politiikkaa koskevaa suositusta nro 10 ja käynnistävät kampanjoita saamelaiskansaa koskevan yleisen tietoisuuden lisäämiseksi enemmistön piirissä. Lisäksi viranomaisten tulisi päättäväisesti ponnistella saadakseen asianomaiset paikallisviranomaiset osallistumaan aktiivisesti saamelaisyhteisön jäsenten sosiaaliseen osallistamiseen tähtäävään tutkimukseen ja vuoropuheluun.

Lähde: ECRI:n Suomea koskeva raportti 2019

Suoma eiseváldit leat jagi 2013 maŋŋá muitalan ECRI:i, ahte Suopma pláne lasihit diđolašvuođa sámi kultuvrra birra skuvlajagiid 4-6 servodatoahpa/borgárdáiddu oahpahusas. Lassin ECRI:i lea muitaluvvon, ahte Suoma oahpahuseiseváldit almmustahtte guovvamánus 2018 preassadieđáhusa, mas dat ávžžuhedje skuvllaid ávvudit sámi álbmotbeaivvi, ja ahte sámegiella ja -kultuvra ledje maiddái oahpahusráđđehusa váldotemá Eurohpa kulturárbejagi 2018 ávvudemiin. ECRI atná dáid lávkkiid buorrin, muhto oaidná, ahte dat eai leat doarvái eaige doarvái systemáhtalaččat.

ECRI geardduha ávžžuhusas, ahte Suoma eiseváldit galget álggahit doaibmabijuid dan ovdii, ahte skuvllas gieđahallagohtet sámekultuvrra ja dán unnitlogu mearkkašumi nu, ahte geavahit ávkin ECRI almmolaš politihka ávžžuhusa nummir 10. ECRI ávžžuha eiseváldiid maid bidjat johtui kampánjjaid, mat lasihit eanetlogu diđolašvuođa sámi álbmoga birra. Lassin eiseváldit galggašivčče mearrediđolaččat rahčat vai ožžot relevánta báikkálaš eiseváldiid oassálastit aktiivalaččat dutkamuššii ja dialogii, maid ulbmilin lea sihkkarastit sámi servoša lahttuid oassálastima.

Gáldu: ECRI Suoma guoski raporta 2019 (jorgalus: Pirita Näkkäläjärvi)

ECRI on raportista päätelleen kuunnellut saamelaisia tarkasti ja ottanut saamelaisten huolenaiheet tosissaan. ECRI:n jäsenet tuntevat muutenkin saamelaisten tilanteen hyvin, sillä ECRI:n jäsen ja silloinen ECRI:n puheenjohtaja Christian Åhlund Ruotsista vieraili Inarissa talvella 2014. Vierailu ajoittui Euroopan Neuvoston järjestämän saamelaisseminaarin (video) yhteyteen, jossa Åhlund piti puheen ja otti kantaa saamelaisasioihin.

ECRI raporttas vuohttá, ahte sii leat guldalan sámiid dárkilit ja sii leat váldán sámiid fuolaid duođas. ECRI lahttut dovdet muđuige sámiid dili bures, daningo ECRI lahttu ja ECRI dalá ságadoalli Christian Åhlund Ruoŧas finai Anáris dálvet 2014. Son lei mielde Eurohpa ráđi sámi semináras (video), mas son doalai sáhkavuoru ja válddii beali sámi áššiide.

Pirita Näkkäläjärvi 2014 @ Video “Sámi - The People, Their Culture and Languages and the Council of Europe”. Photo Credit: Council of Europe
Pirita Näkkäläjärvi 2014 @ Video “Sámi – The People, Their Culture and Languages and the Council of Europe”. Photo Credit: Council of Europe

ECRI nostaa esille myös vihapuheen/ECRI čalmmustahttá maid vaššiságaid

Syyskuussa 2019 julkaistussa raportissaan ECRI ottaa esille myös sen, että saamelaiset joutuvat jokapäiväisessä elämässään yhä kohtaamaan heitä koskevia rasistisia huomioita. ECRI:n mukaan tätä ilmiötä lietsoi vastikään käyty keskustelu Jäämeren ratahankkeesta.

ECRI toteaa, että saamelaisiin kohdistuvat halventavat kommentit ja epäluulot saattavat luoda ilmapiiriä, jossa maan alkuperäisyhteisön jäsenet eivät voi vapaasti ilmaista kulttuuriaan, kuten käyttää kansallisasujaan tai omaa kieltään julkisesti. Raportit vahvistavat myös, että saamelaisasuja esitetään mediassa kielteisessä valossa. Joissain tapauksissa saamelaiset kokevat olevansa pakotettuja piilottamaan tai kieltämään etnisen alkuperänsä välttääkseen heihin kohdistuvaa kielteisiä stereotypioita.

Lähde: ECRI:n Suomea koskeva raportti 2019

Čakčamánus 2019 almmustahttojuvvon raportastis ECRI čalmmustahttá maid dan, ahte sámit gártet juohkebeaivválaš eallimis ain gillát rasistalaš fuomášumiin, mat gusket sin. ECRI mielde dán fenomena lasihii ságastallan Jiekŋameara ruovdegeainnus.

ECRI gávnnaha, ahte sámiide čuohcci fuotnudeaddji kommeanttat ja ovdagáttut sáhttet hukset birrasa, mas riikka eamiálbmot ii sáhte friija buktit ovdan iežas kultuvrra, dego geavahit gávtti dahje hállat iežas giela almmolaččat. Raporttat nannejit maiddái, ahte sámegávttit buktojuvvojit ovdan medias negatiiva čuovggas. Muhtumin sámit vásihit, ahte sii gártet čiehkat dahje gieldit iežaset etnihkalaš duogáža garvin dihte negatiiva stereotypiijaid, mat sidjiide čuhcet. 

Gáldu: ECRI Suoma guoski raporta 2019 (jorgalus: Pirita Näkkäläjärvi)

ECRI kiinnittää raportissaan yleisemminkin huomiota myös Suomessa lisääntyneeseen vihapuheeseen ja kehottaa ihmisiä raportoimaan viharikoksista. ECRI ehdottaa myös, että Suomessa alettaisiin systemaattisesti keräämään tietoa mm. vihapuhetapauksista. Nämä ovat erittäin hyviä suosituksia, sillä lainsäätäjät ja viranomaiset tarvitsevat luotettavaa tietoa vihapuheesta.

ECRI gidde raportastis muđuige fuomášumi dasa, ahte vaššiságat leat lassánan Suomas ja ávžžuha olbmuid raporteret vašširihkkosiin. ECRI evttoha maiddái, ahte Suomas čoaggigoađášivčče systemáhtalaččat dieđu ee. olbmuid vásihan vaššiságain. Dát leat hui buorit ávžžuhusat, daningo lágaid ásaheaddjit ja eiseváldit dárbbašit luohtehahtti dieđu vaššiságain.

ECRI:n lehdistötiedote Suomea koskevasta raportista löytyy heidän nettisivultaan. ECRI preassadieđáhus Suoma guoski raporttas gávdno sin neahttasiiddus.

Photo: Mikko Mäntyniemi

Joikaaja

Kolumni on aikaisemmin ilmestynyt Kansanmusiikki-lehdessä 2/2019.

Olen lupautunut joikaajan tuuraajaksi Verta, pornoa ja propagandaa, JUMALAUTA! -ryhmän Propagandaa-konserttiin, mutta minua pelottaa, nolottaa, hävettää.

Häpeä. Kalvava häpeä. Olen saamelainen, mutta minä en osaa joikata kunnolla.

Yritän vuodesta toiseen kuunnella joikumestareitamme ja epätoivoisesti oppia joikaamaan samalla tavalla kuin he. Miksi en kuulosta samalta vaikka kuinka yritän?

Miksi minä en oikeasti osaa joikata? Miksi en löydä joikuäänenmuodostusta? Miksi en osaa värittää ääntäni samalla tavalla kuin Norjan puolen ikäiseni ”oikeat” joikaajat?

Miksi minä en osaa kuin laulaa?

Miksi on niin, että vaikka olen pienestä pitäen harrastanut musiikkia, soittanut soittimia ja läpäissyt musiikkiopiston tutkinnon toisensa perään, niin en taida oman kansani musiikkiperinnettä? Vai juuri siksikö en?

Propagandaa-konsertin konseptiin sopisi joikata joku sukulainen.

Meidän suvussamme joikuperinne on kuitenkin lähes katkennut. Isän lapsuudessa joikua vielä kuuli, mutta lestadiolaisuus kielsi saamelaisen joiun syntinä. Olen sentään pari kertaa kuullut lähisukulaisteni joikaavan – kerran veljeni häissä ja kerran joidenkin juhlien jatkoilla.

Me emme ole ainoa tällainen suku. Ylipäänsä on pieni ihme, että joikuperinne on säilynyt näihin päiviin asti.

Minua ja pikkuserkkuani Anna Näkkäläjärvi-Länsmania joiku on kiehtonut pienestä pitäen. Nuorena harrastimme kansanmusiikkia ja versioimme duona laulukirjoista löytyviä joikuja. Esiinnyimme aina Kaustista myöten. Olen ylpeä siitä, että Annan yhtye Ánnámáret Ensemble on jatkanut siitä mihin me 90-luvulla jäimme.

Anna on viime vuosina tutkinut joikuarkistoista löytyneitä sukumme joikuja. Siellä on myös edesmenneen isoisäni Iiskon joiku. En kuitenkaan pysty tarttumaan siihen, en ainakaan vielä. Iisko-vainaan joikaaminen arkistonauhan perusteella, toisen käden tietona ja huonoilla taidoilla on liian vaikeaa. Liian häpeällistä. Liian kivuliasta.

Saamelaisille perinteiden katkeamattomuus on keskeinen arvo. Perinteet ovat edelleen koko saamelaisen yhteiskunnan pohja. Perinteiden taitajia arvostetaan ja ihaillaan. On kunnia-asia osata perinteitä ja saamen kieltä, ja siirtää niitä jälkipolville.

Onneksi arkistonauhoilta löytyy kaukaisemman Amerikan-sukulaisen Tuomas Näkkäläjärven eli Tom Nakkelan joiku. Sukulaisiamme lähti 1800-luvun lopulla Alaskaan opettamaan inuiiteille poronhoitoa. Olen tutkinut tätä historiaa ja ainoana suvustamme tavannutkin Amerikan-sukulaisiamme.

Joikaan Propagandaa-konsertissa lyhyellä varoitusajalla Tom Nakkelan. Hänen joikunsa on hyvä biisi, tarttuva! (Eikä ihme, sillä Tom oli sukulaiseni Warren Nakkela -vainajan mukaan poromies henkeen ja vereen.) Treenaan takahuoneessa ja loppuillan koko VPPJ-porukka hyräilee Tomia.

Lopputulos lavalla on mielestäni kuitenkin aivan hirveä. Laulan ihan nätisti, joo, mutta en osaa joikata niin kuin arkistonauhalla. En kykene postaamaan videota esityksestäni someen.

Minua hävettää. Minua hävettää, että en osaa joikata kunnolla. Minua hävettää, että perinne on kohdallamme katkennut. Hävettää, että minun joikuääneni on pelkkää laulua. Hävettää, että on niin vaikeaa päästä takaisin sisään oman kansani musiikkiperinteeseen. Hävettää niin että sattuu.

Parin viikon päästä kuulen, että Ylioppilaskunnan Laulajat on vuosikymmeniä esittänyt joikuperinteeseen pohjautuvaa kuoroteosta ympäri maailmaa. Tuosta vaan. (Selvyyden vuoksi, kuoron YouTubessa kuultavissa oleva lopputulos kuulostaa joikuperinnettä halventavalta.)

Suomalainen kuorolainen ”joikaa” solistina (ja vielä feikkineljäntuulenlakki päässä). Tuosta vaan.

Ihan tuosta vaan.

Aiheesta muualla:

Surullista, köyhää ja nöyrää -podcast: Jakso 6. Runolaulu kuolleena ja elävänä osa 1.