Suomi on velvollinen tarkistamaan saamelaismääritelmän ja meidän pitää auttaa valtiota siinä

Suomen Saamelaiskäräjien tämän vaalikauden tärkein asia on auttaa valtiota tarkistamaan nk. saamelaismääritelmän, kuten Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea on Suomea 1.2.2019 velvoittanut tekemään. YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisut eivät ole mitä tahansa moitteita tai suosituksia, vaan niissä maissa, joiden pyrkimyksenä on kunnioittaa ihmisoikeuksia, ihmisoikeuskomitean ratkaisut voidaan käytännössä rinnastaa tuomioistuinten päätöksiin.

Dát bloggačálus gávdno sámegillii dáppe.

Saamen lippu. Kuva: Sámediggi

Aloitan tämän blogikirjoituksen samalla asialla, josta käytin puheenvuoron Suomen Saamelaiskäräjien täysistunnon 26.6.2020 toimintakertomuskeskustelussa, mutta laajennan lisäksi yksityiskohtiin, joita ei ollut mahdollista käsitellä lyhyessä puheenvuorossa.

Lue Saamelaiskäräjien täysistunnosta 26.6.2020 lisää Janne Hirvasvuopion blogista.

Toimintakertomuksen alussa tärkeimmät asiat: vaalit ja ihmisoikeuskomitean ratkaisut

Suomen Saamelaiskäräjien täysistunto hyväksyi perjantaina 26.6.2020 vuoden 2019 toimintakertomuksen. Se alkaa puheenjohtajan katsauksella, jossa tuodaan heti alussa esille kaksi tärkeää asiaa.

Ensimmäinen tärkeä asia on Suomen Saamelaiskäräjien vaali 2019. Vaalien tuloksena me edustajat saimme saamen kansalta luottamuksen olla Saamelaiskäräjien jäseniä ja tehdä sieltä käsin töitä alkuperäiskansa saamelaisten itsemääräämisen eteen. Arvostan saamelaiskäräjävaaleja korkealle. Pidän myös Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan työtä korkeassa arvossa ja näen, että on äärimmäisen tärkeää, että vaalilautakunnalla on vahva itsemääräämisoikeus. Omasta puolestani haluan kiittää Suomen Saamelaiskäräjien vaalilautakuntaa hyvästä, kovasta ja periksiantamattomasta työstä saamelaisten itsemääräämisoikeuden säilyttämisen ja vahvistamisen eteen ‒ jälleen kerran.

Toisena tärkeänä asiana mainitaan YK:n ihmisoikeuskomitean kaksi ratkaisua 1.2.2019 nk. saamelaismääritelmästä ja sen tulkinnasta (ratkaisu 1 löytyy täältä englanniksi ja ratkaisu 2 täältä englanniksi). Haluan nostaa ratkaisuista esille kaksi kohtaa, jotka ovat erityisen tärkeitä tulevaisuuden kannalta:

  1. YK:n ihmisoikeuskomitea sanoo, että Suomen valtio on velvollinen (is obligated) tarkistamaan saamelaiskäräjälain 3 §:n eli nk. saamelaismääritelmän. Tarkistamisen yhteydessä YK:n ihmisoikeuskomitean mukaan pitää varmistaa, että saamelaiskäräjävaalien kriteerit äänioikeudelle on määritelty tavalla, joka kunnioittaa saamen kansan oikeutta harjoittaa sisäistä itsemääräämisoikeutta. Samalla tavalla tarkistamisen yhteydessä pitää varmistaa, että saamelaiskäräjävaalien kriteerejä äänioikeudelle sovelletaan käytännössä tavalla, joka kunnioittaa saamen kansan oikeutta harjoittaa sisäistä itsemääräämisoikeutta.
  2. YK:n ihmisoikeuskomitea sanoo, että Suomen valtiolla on velvollisuus (is also under an obligation) ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin samanlaisten rikkomusten estämiseksi tulevaisuudessa.

Tausta: YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisut koskevat KHO:n päätöksiä 2011 ja 2015

YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisut julkaistiin helmikuussa 2019. Ratkaisut koskevat Suomen korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöksiä vuosina 2011 ja 2015, joilla KHO päästi Suomen Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon 4 + 93 henkilöä Saamelaiskäräjien toimielinten päätösten vastaisesti.

YK:n ihmisoikeuskomitea tuli siihen tulokseen, että KHO:n päätökset rikkovat ihmisoikeuksia. Kyseessä on nk. KP-sopimuksen loukkaus, tarkemmin sanoen YK:n kansalais- ja poliittisten oikeuksien kansainvälisen yleissopimuksen artiklan 25 loukkaus sekä yksin että yhdessä artiklan 27 kanssa ja tulkittuna artiklan 1 valossa.

(Artikla 25 koskee poliittisia osallistumisoikeuksia, artikla 27 vähemmistöjen oikeuksia ja artikla 1 kansojen itsemääräämisoikeutta. KP-sopimus on yksi YK:n ihmisoikeussopimuksista ja se tuli Suomessa voimaan vuonna 1976.)

Merkitys ja momentum: Suomi on velvoitettu korjaamaan tilanteen

YK:n ihmisoikeuskomitean päätökset ovat lopullisia, vaikka Suomen Saamelaiskäräjien täysistunnossa 26.6.2020 vielä levitettiinkin virheellistä tietoa asiasta.

YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisuissa ei myöskään ole kyse pelkästään moitteista tai suosituksista, kuten mediakeskustelun perusteella voi saada kuvan.

Niissä maissa, joiden pyrkimyksenä on kunnioittaa ihmisoikeuksia, YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisut voidaan käytännössä rinnastaa tuomioistuinten päätöksiin.

YK:n ihmisoikeuskomitean päätöksillä on suuri merkitys, koska ne pistävät vauhtia saamelaiskäräjälain uudistamiseen Suomessa.

Päätöksillä on suuri merkitys, koska ne pistävät vauhtia saamelaiskäräjälain uudistamiseen Suomessa.

Suomen täytyy korjata tilanne ja varmistaa, että vastedes saamelaisten itsemääräämisoikeutta alkuperäiskansana kunnioitetaan. Saamelaiskäräjillä meidän pitää auttaa valtiota korjaamaan tilanne sellaiseksi, että se noudattaa alkuperäiskansojen oikeuksia, esimerkiksi YK:n julistusta alkuperäiskansojen oikeuksista eli UNDRIP:iä.

YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisuilla pitää mielestäni olla vaikutus sekä nk. saamelaismääritelmän sisältöön että tulkintaan.

Esimerkiksi, nk. saamelaismääritelmä pitää korjata sellaiseksi, että Suomen saamelaisten virallinen edustaja Saamelaiskäräjät voi sen viimein hyväksyä. (Suomen Saamelaiskäräjät ei ole koskaan hyväksynyt vuonna 1996 voimaan tullutta nk. saamelaismääritelmää, joka on edelleen voimassa.) Nk. saamelaismääritelmän itseidentifikaation merkitys tulee jatkossakin olla, että henkilö antaa luvan vaaliluetteloon merkitsemiseen, koska ketään ei voi (muun muassa toisen maailmansodan tapahtumien vuoksi) vastoin hänen omaan tahtoaan merkitä luetteloon, joka voidaan tulkita etniseksi rekisteriksi. Nk. saamelaismääritelmän objektiivisten kriteerien tulee perustua saamen kieleen ensimmäiseksi opittuna kielenä ja siihen, että ainakin toinen vanhemmista on merkitty tai on ollut merkittynä äänioikeutetuksi Saamelaisvaltuuskunnan tai Suomen Saamelaiskäräjien vaaleissa. Nk. lappalaiskohta pitää pyyhkiä saamelaiskäräjälaista pois, koska termi lappalainen viittaa vanhoissa asiakirjoissa henkilön elinkeinoon, ei etnisiteettiin.

Lisäksi, nk. saamelaismääritelmän tulkintaa pitää viedä siihen suuntaan, että saamelaisten itsemääräämisoikeutta alkuperäiskansana (ml. oikeus päättää oman kansan jäsenyydestä) vahvistetaan ja todella kunnioitetaan ‒ eikä se suinkaan mene taaksepäin.

Lue lisää

Fáktalávvu: Pieni opas saamelaismääritelmään

Ulkoministeriön sivu KP-sopimuksesta

Suomen Saamelaiskäräjät 1.2.2019: YK:n ihmisoikeuskomitea: KHO:n päätökset vuoden 2015 saamelaiskäräjävaalien vaaliluettelosta loukkasivat ihmisoikeuksia

Suomen ulkoministeriö 1.2.2019: YK:n ihmisoikeuskomitealta kaksi ratkaisua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksymistä koskevassa asiassa

Sámi Árvvut -yhdistys 4.2.2019: Saamelaisilla tulee olla oikeus päättää omasta identiteetistään ja etnisyydestään

News Now Finland -kolumnini 6.2.2019 (englanniksi): Maamerkkipäätökset tuovat uutta toivoa saamelaisille (Landmark decisions bring new hope for the Sámi)

Ávvir 6.2.2019 (saameksi): ‒ YK:n ihmisoikeuskomitean päätökset tuovat uutta toivoa saamelaisille (‒ ON olmmošriektekomitea mearrádusat addet ođđa doaivaga sámiide)

Govva: Paul-Anders Simma / Saamifilmi Oy

Hesarin arvio meni metsään ‒ Paul-Anders Simman uusin dokumenttielokuva on autenttinen kuvaus Venäjän saamelaisten tilanteesta

Vaikka Paul-Anders Simman Rakas äitini -dokumentin yleisilme on tumma ja koruton, niin saamelaisen silmään saamelaisuus on läsnä koko elokuvan ajan.

Ohjaaja Paul-Anders Simma uusi, koskettava dokumentti Rakas äitini (Suomi 2020) esitettiin Ylellä torstaina 23.4.2020. Helsingin Sanomissa ilmestyi samana aamuna arvio dokumentista otsikolla Dokumentti seuraa venäläisiä orpotyttöjä etsimässä juuriaan mutta tyttöjen saamelaistausta jää harmillisen vähälle.

”DOKUMENTIN taustamateriaaleissa sen omilla ja Ylen verkkosivuilla kerrotaan, että saamelaisia on sulautettu valtaväestöön myös Venäjällä samoin kuin useita muita alkuperäiskansoja eri puolilla maailmaa.

Nyt nähtävässä versiossa se puoli Dashan ja Aljonan taustasta jää aika vähälle. Siinä kyllä mainitaan, että Dasha on unohtanut saamenkielen ja näytetään hieman elämää Luujärvellä.

Mutta katsoja melkein unohtaa tyttöjen saamelaistaustan vähän samoin kuin heille tuntuu käyneen. Olisiko iso osa sitä teemaa jäänyt pois leikattuihin vähän päälle 20 minuuttiin?

Tällaisena Rakas äitini kertoo yleisinhimillistä tarinaa tyttöjen yrityksistä päästä sovintoon menneisyytensä kanssa. Liikuttaahan sekin, ja loppuratkaisu, jossa Dasha löytää lopullisesti äitinsä, kertoo paljon ihmisten välisten siteiden voimasta.

Mutta ihan kuin kokonaisuudesta puuttuisi jotain.”

Arvioon pitää ymmärrettävästi löytää kriittistä kulmaa, mutta tässä kritiikki osuu aivan väärään asiaan.

Päinvastoin, televisiossa esitetty versio Paul-Anders Simman dokumentista on hyvin autenttinen kuvaus Venäjän puolen saamelaisten tilanteesta.

On vaikeaa tietää mitä Hesarin kriitikko Harri Römpötti odotti näkevänsä enemmän. Erilaisten eksoottisten saamelaissymbolien näkymistä? Väriloistoa, kultaa ja hopeaa? Iloluontoista tanssia ja laulua? Juurevaa leu’ddaamista? Yltäkylläistä porokulttuuria?

Nämä ovat kohtuuttomia odotuksia venäjänsaamelaiselle yhteisölle, joka on kokenut raakaa pakkoassimilaatiota. Kokonaisten yhteisöjen pakkosiirtoja rannikolta Neuvostoliiton armeijan tukikohtien alta. Henkistä väkivaltaa sisäoppilaitoksissa. Maiden menetyksiä ja raskaan teollisuuden hengenvaarallisia saasteita. Jopa yhden kokonaisen saamen kielen kuoleman.

Dokumentti hyppää yli Venäjällä virallisista yhteyksistä tutut värikkäät ja tekopirteät folklore-esitykset ja näyttää suoraan raadollisen todellisuuden, ilman mitään eksotisointia.

Jos jotain tuntuu ennakko-odotuksista poiketen puuttuvan, niin sille ovat vakavat syynsä.

Paul-Anders Simma kertoo Lapin Kansa Ságat -toimituksen haastattelussa, että orpokotiin joutuneiden saamelaistyttöjen Dašan ja Aljonan tilanne on melko tavallinen ja ikävä Venäjän puolen saamelaisten keskuudessa.

Saamelaisen silmään saamelaisuus on läsnä läpi dokumentin

Vaikka dokumentin yleisilme on tumma ja koruton, niin saamelaisen silmään saamelaisuus on läsnä koko elokuvan ajan.

Se kuuluu Dašan nuoreksi ihmiseksi hyvin syvällisissä pohdinnoissa omasta saamelaisuudesta. Se näkyy vanhoissa valokuvissa Dašasta hänen isovanhempiensa laavulla. Se huokuu luujärveläisten saamelaisnaisten käytöksestä sukulaistyttöjen tultua kylään. Se kuuluu heidän kertomuksissaan asuntoloissa kokemastaan syrjinnästä. Se välittyy tavasta, jolla suvusta puhutaan. Tärkeydestä, joka saamen kielen osaamiselle annetaan. Se välittyy betonikerrostalojen lomassa kävelevien ihmisten kaipuuna tunturiin.

Kaikesta saamelainen tunnistaa toisen saamelaisen.

Sillä juuri tällaisesta puheesta tunnistaa saamelaisen. Kulttuurin sisäisen näkemyksen, etnostressin.

Screenshot/Yle
Screenshot/Yle

”Tiedän siitä ja tunnen sen sisälläni. Mutta en tunne olevani aito saamelainen.

Jotta voisi tuntea niin, pitäisi asua siellä ja elää sitä elämää.

Yritin opetella saamea. En ymmärtänyt mitään.

En osaa lausua sitä A:ta, jonka päällä on pisteet.

Puhuin saamea, kun olin ihan pieni. Mutta en osaa sitä enää.

Se kulttuuri kiinnostaa minua.

Kävimme siellä äidin kanssa ja pidimme siitä. Etsin saamen aapista.

Opettaja kertoi minulla saamelaisista ja muista arktisista kansoista.

Hän sanoi, että saamelaiset ovat uhanalaisia ja heitä pitää suojella.

Olin ihan että oi!

Kerroin siitä kotona äidille. hän pyysi kaikki koolle.

”Daša on uhanalainen. Suojellaan häntä.””

Simma tekee arvokasta työtä

Paul-Anders Simma tekee arvokasta työtä tuomalla esille Venäjän puolen saamelaisyhteisöjen tilanteen.

Saamelaismedia ei kaikista edistysaskelista huolimatta ole pystynyt tuomaan Venäjän puolen saamelaisten elämää näkyviin esimerkiksi pohjoismaiseen saamenkieliseen tv-lähetykseen Ođđasatiin. Saamelaisessa mediamaisemassa on Venäjän saamelaisten kohdalla valkoinen läiskä.

Paul-Anders Simma sanoo Lapin Kansa Ságat -toimitukselle, että hän pääsi kuvaamaan Venäjän orpokoteja aikaisemman dokumenttinsa Olga – to my friends päähenkilön kautta.

”Olga Kirillova on kasvanut juuri siinä samassa lastenkodissa kuin Daša. Olgan elämä lastenkodissa oli hyvin traumaattinen. On harvinaista, että kuvausryhmä pääsee sisään lastenkoteihin ja sitä varten on vaikeaa saada lupia. Olgan kautta pääsimme vierailemaan siellä ensimmäistä kertaa”, Simma kertoo haastattelussa.

Tasha 2017. Govva: Paul-Anders Simma / Saamifilmi Oy
Tasha 2017. Govva: Paul-Anders Simma / Saamifilmi Oy

Kuva: Ville-Riiko Fofonoff / Sámediggi

Neuvottelut käänsivät puheenjohtajavaalin luvut selkeästi 16‒5

Julkaistu alunperin Inarilaisessa 3.3.2020

Saa­me­lais­kä­rä­jien jär­jes­täy­ty­mis­ko­kous käy­tiin to‒pe 27.‒28.2.2020 Sa­jok­ses­sa. Pu­heen­joh­ta­jak­si va­lit­tiin Tuo­mas As­lak Juu­so Enon­te­ki­öl­tä sel­vin lu­vuin 16‒5, vaik­ka neu­vot­te­lui­hin läh­det­tiin en­nak­ko­a­se­tel­mis­ta 12‒9. Lu­vut kään­tyi­vät his­to­ri­al­li­sen sel­keik­si eri­tyi­ses­ti asi­al­lis­ten neu­vot­te­lui­den tu­lok­se­na, joi­ta käy­tiin kaik­kien kah­den­kym­me­ne­nyh­den saa­me­lais­kä­rä­jä­e­dus­ta­jan kes­ken en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä.

Pu­heen­joh­ta­jis­ton, hal­li­tuk­sen, lau­ta­kun­tien, neu­vos­to­jen ja mui­den kes­keis­ten työ­ryh­mien va­lin­nat siir­tyi­vät täl­lä ker­taa toi­sel­le ko­kous­päi­väl­le. Syy­nä oli ikä­pu­he­mies Kari Ky­rön mää­rää­mä neu­vot­te­lu­tau­ko, joka kes­ti lä­hes koko en­sim­mäi­sen päi­vän ajan ja jota ve­ny­tet­tiin ai­na seu­raa­vaan aa­muun as­ti.

Jo en­sim­mäi­sen il­lan ai­ka­na use­at edus­ta­jat kui­ten­kin pyy­si­vät, et­tä neu­vot­te­lu­tau­ko lo­pe­tet­tai­siin ‒ vaik­ka ää­nes­tyk­sel­lä ‒, ja ko­kous ja ää­nes­tyk­set lai­tet­tai­siin käyn­tiin. Kä­si­tyk­sem­me mu­kaan jopa seit­se­män­tois­ta saa­me­lais­kä­rä­jä­e­dus­ta­jaa oli ko­kouk­sen käyn­nis­tä­mi­sen puo­lel­la tors­tai­na noin klo 19, kun neu­vot­te­lu­tau­ko mää­rät­tiin kes­tä­mään seu­raa­vaan aa­muun as­ti.

Mitä sul­jet­tu­jen ovien ta­ka­na tors­tai­na sit­ten ta­pah­tui? Erään neu­vot­te­li­jan vii­saas­ta eh­do­tuk­ses­ta to­det­tiin, et­tä kah­den­kym­me­ne­nyh­den edus­ta­jan kes­ken ei val­lit­se yk­si­mie­li­syyt­tä nk. saa­me­lais­mää­ri­tel­mäs­tä, ja sik­si se pää­tet­tiin jät­tää neu­vot­te­lui­den ul­ko­puo­lel­le. Tä­män jäl­keen kes­kus­tel­tiin hy­vin ra­ken­ta­vas­ti, asi­a­kes­kei­ses­ti ja yh­tei­sö­läh­töi­ses­ti. Tu­lok­se­na oli yh­tei­nen nel­jän koh­dan pri­o­ri­teet­ti­lis­ta, joka ko­ros­taa saa­me­lai­syh­tei­sö­jen hy­vin­voin­ti-, kie­li- ja kult­tuu­ri­pal­ve­lui­ta sekä saa­me­lai­sa­lu­eel­la et­tä sen ul­ko­puo­lel­la.

Kos­ka asi­a­ky­sy­myk­sis­tä va­lit­si yk­si­mie­li­syys, niin seu­raa­vak­si siir­ryt­tiin tun­nus­te­le­maan hen­ki­lö­va­lin­to­ja. Lau­ta­kun­ta­pai­kois­ta­kin pääs­tiin yh­tei­sym­mär­ryk­seen en­sim­mäi­sen päi­vän ai­ka­na. Kai­kil­le kiin­nos­tu­neil­le edus­ta­jil­le Sa­jok­sen pöy­dän ym­pä­ril­lä löy­tyi lau­ta­kun­ta­paik­ka tai va­ra­paik­ka, ja sa­mal­la pys­tyt­tiin ot­ta­maan huo­mi­oon kie­lel­lis­ten ja alu­eel­lis­ten ryh­mien edus­tus sekä nais­ten ja mies­ten vä­li­nen tasa-ar­vo.

Myös hal­li­tuk­sen va­lin­nas­sa oli tär­ke­ää täyt­tää laki nais­ten ja mies­ten tasa-ar­vos­ta sekä työ­jär­jes­tyk­sen edel­ly­tys, jon­ka mu­kaan hal­li­tuk­sen tu­lee edus­taa mah­dol­li­sim­man hy­vin Suo­men saa­me­lais­ten kie­lel­li­siä ja alu­eel­li­sia ryh­miä. Kol­men Ina­rin kun­nan ina­rin­saa­me­lais­ten kie­li­ryh­män edus­ta­jan (Kari Kyrö, Anu Avas­ka­ri, In­ka Kan­gas­nie­mi) va­lit­se­mi­nen hal­li­tuk­seen ei oli­si ol­lut edes mah­dol­lis­ta, kos­ka sil­loin il­man paik­kaa oli­si­vat jää­neet Ina­rin kun­nan kol­tan- ja poh­jois­saa­men­kie­li­set.

Neu­vot­te­luis­sa mu­ka­na ol­lei­na pi­dim­me koko kah­den­kym­me­ne­nyh­den edus­ta­jan ryh­mäs­sä käy­tyä aja­tus­ten­vaih­toa erit­täin ar­vok­kaa­na. Omien aja­tus­ten ker­to­mi­sen li­säk­si oli tär­ke­ää kuun­nel­la toi­sia. Täl­lä ta­val­la löy­sim­me mm. mo­neen luot­ta­mus­teh­tä­vään kai­kis­ta pä­te­vim­mät ja mo­ti­voi­tu­neim­mat hen­ki­löt.

Yk­si pit­kien neu­vot­te­lui­den tu­los oli myös se, et­tä ko­kouk­ses­ta toi­se­na päi­vä­nä hal­li­tus­va­lin­to­jen jäl­keen ulos­mars­si­nut pro­tes­ti­ryh­mä kuih­tui lop­pu­jen lo­puk­si ai­no­as­taan vii­teen hen­ki­löön. Me lo­put kuu­si­tois­ta edus­ta­jaa neu­vot­te­lim­me vi­de­o­lä­he­tyk­ses­sä, ka­me­roi­den edes­sä yh­des­sä, so­vin­nol­li­ses­ti ja ra­ken­ta­vas­ti lo­puis­ta asi­a­koh­dis­ta, ja teim­me pää­tök­set niis­tä yk­si­mie­li­ses­ti.

Jär­jes­täy­ty­mis­ko­kouk­sen kes­kus­te­le­va il­ma­pii­ri ja sen tu­lok­set an­ta­vat os­viit­taa, et­tä pys­tym­me jat­ka­maan sa­mas­sa hen­ges­sä myös lop­pu­vaa­li­kau­den, ja pys­tym­me saa­maan hy­viä tu­lok­sia, joi­den ta­ka­na hy­vin suu­ri osa edus­ta­jis­ta ha­lu­aa sei­soa.

As­ko Läns­man, saa­me­lais­kä­rä­jä­e­dus­ta­ja, Uts­jo­ki

Pi­ri­ta Näk­kä­lä­jär­vi, saa­me­lais­kä­rä­jä­e­dus­ta­ja, Ina­ri

Kuvakaappaus Ylen Elävästä Arkistosta

Stereotypioilla näytetään paikka yhteiskunnassa – Petelius ja nunnukasketsit

This column in English

Kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius (vihr) pyysi tällä viikolla saamelaisilta anteeksi loukkaavia nunnukasketsejään. Peteliuksen anteeksipyyntö on symbolisesti iso ja tärkeä asia.

Pirkka-Pekka Petelius ja Aake Kalliala pilkkasivat saamelaisia 1980- ja 90-luvuilla television Hymyhuulet-, Pulttibois- ja Manitbois-sketsisarjoissa. Petelius sanoo tiedotteessaan, että näissä tuotannoissa saamelaisia on kuvattu syrjivällä ja vääristelevällä tavalla.

Samoissa sarjoissa pilkattiin myös romaneja ja Petelius on jälkeenpäin ilmaissut haluavansa keskustella asiasta Romaniasiain neuvottelukunnan kanssa.

Kuvakaappaus Ylen Elävästä Arkistosta
Kuvakaappaus Ylen Elävästä Arkistosta

Stereotypioilla näytetään paikka vähemmistöille

Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsit ovat olleet isossa osassa juurruttamassa stereotypioita saamelaisista.

Petelius ja Kalliala esiintyvät sketseissä rumissa feikkitakeissa, heidät on maskeerattu ruokottoman näköisiksi ja he hoilaavat nunnukalailaata halventavasti. Petelius ja Kalliala kuvaavat saamelaiset likaisina, alkoholiin menevinä ja hieman yksinkertaisina, ja kalliin saamenpuvun ja uhanalaisen joiun naurettavina.

Median ja viihteen kautta levitettävät stereotypiat eivät ole harmitonta leikkiä. Ne ovat ”paikan näyttämistä” suomalaisessa yhteiskunnassa ja sementoivat vallitsevia, epäsymmetrisiä valtarakenteita.

Stereotypiat ovat vallankäyttöä. Stereotypiat ovat yksi tapa alistaa vähemmistöjä.

Apulaisprofessori Abigail Levin sanoo kirjassaan Sananvapauden hinta – Porno, vihapuhe, ja niiden asettama haaste liberalismille (2010), että alistavalla retoriikalla on voimaa muuttua alistamiseksi.

Alistava retoriikka ja puhetapa pakottavat alempiarvoisiksi mielletyt pysymään kiltisti omassa lokerossaan.

Stereotypiat uhkaavat vähemmistöjen sananvapautta

Stereotypioilla on linkki vähemmistöjen sananvapauteen.

Tutkin saamelaisten sananvapautta Suomessa London School of Economicsiin tekemässäni MSc Dissertationissa (2017, luettavissa netistä). Haastattelututkimukseni identifioi viisi uhkaa alkuperäiskansa saamelaisten sananvapaudelle Suomessa. Yksi niistä on alistaminen mm. stereotypioiden ja ennakkoluulojen kautta.

Vähemmistöjä ja naisia käsittelevä sananvapauskirjallisuus on tuonut alistamisen käsitteen esille sananvapauden yhteydessä. Alistamista on tutkittu etenkin feministisessä kirjallisuudessa pornografiasta.

Alistavalla puheella voi Catharine MacKannonin (2003) ja Abigail Levinin (2010) mukaan olla suuria vaikutuksia. Alistava puhe:

  1. Ylläpitää asetelmaa, jossa vähemmistö on alisteisessa asemassa hallitsevaan kulttuuriin nähden
  2. Luokittelee alistetun ryhmän alempiarvoiseksi yhteiskunnassa
  3. Oikeuttaa alistettuun ryhmään kohdistuvan syrjinnän
  4. Riistää alistetulta ryhmältä heille kuuluvat oikeudet ja päätösvallan
  5. Hankaloittaa alistetun ryhmän mahdollisuuksia elämässä

Nunnukasketsit upposivat syvälle ihmisten tajuntaan

Haastattelututkimuksessani alistaminen ja stereotypiat tulivat esille nimenomaan Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsien yhteydessä.

Haastateltavani näkivät, että Peteliuksen ja Kallialan nunnukasketsit ovat omalta osaltaan vahvistaneet ja ja ylläpitäneet stereotyyppisiä käsityksiä saamelaisista ja jopa kyseenalaistaneet saamelaisten kykyä toimia yhteiskunnassa.

Petelius ja Kalliala ovat rakentaneet vanhojen stereotypioiden päälle. Professori Veli-Pekka Lehtola kirjoittaa kirjassaan Saamelaiskiista (2015, luettavissa netistä), että vanhat saamelaisuuteen liittyvät stereotypiat ovat esittäneet saamelaiset primitiivisinä metsäläisinä.

Nunnukasketsien haitallinen vaikutus aukeaa, kun miettii kontekstia, jossa ne pyörivät julkisen palvelun tv:n primetimeajassa 1980- ja 90-luvuilla. Suomalaisessa yhteiskunnassa oli ja on edelleen häviävän vähän tietoa saamelaisista. Saamelaisista ei opetettu eikä edelleenkään opeteta juuri mitään mitään koulussa.

Kirjoitin vuonna 2017 Ylen strategiaartikkelikokoelmassa (luettavissa netistä), että viihdeohjelmien ja Lapin matkailuelinkeinon levittämät stereotypiat ovat edelleen monille suomalaisille tärkeimpiä saamelaisuuden tietolähteitä. Saamelaisista on lisäksi liikkeellä paljon valheellista tietoa myös verkossa, sosiaalisessa mediassa ja kuulopuheissa.

Nunnukasketsit ovat uponneet syvälle 1980- ja 90-luvuilla kasvaneiden tajuntaan. Kuulen ajoittain edelleen jopa työelämässä töksäytyksiä, joissa on kaikuja nunnukasketsien halventavasta puhetavasta.

Kohtaamilleni nuoremman sukupolven edustajille työelämässä nunnukasketsit ja niiden luoma stereotypia saamelaisista eivät onneksi tunnu olevan päällimmäisinä mielessä. Omien kokemusteni mukaan he näkevät saamelaisuuden luonnollisena osana yhteiskunnan diversiteettiä ja suhtautuvat saamelaisiin uteliaan positiivisesti.

Anteeksipyyntö liittyy sovintoprosessiin

Jos jaksoi lukea Vihreiden nettisivuilla julkaistun Pirkka-Pekka Peteliuksen tiedotteen loppuun asti, niin sieltä selvisi, että kontekstina hänen anteeksipyynnölleen on Suomen valtion ja saamelaisten välinen totuus- ja sovintoprosessi.

Suomalaiset ovat vähitellen heräämässä ymmärtämään oman etuoikeutetun asemansa verrattuna alkuperäiskansa saamelaisiin.

Peteliuksen anteeksipyyntö on signaali siitä, että asiat ovat suomalaisessa yhteiskunnassa liikkumassa parempaan suuntaan.

Sovintonäkökulmasta kiinnostuneille suosittele Helga Westin tuoretta blogikirjoitusta, jossa hän pohtii oliko Peteliuksen anteeksipyyntö poliittisten irtopisteiden keruuta vai aito sovinnon ele.

PS. Minulta on kysytty, että loukkasivatko Peteliuksen ja Kallialan saamelaisia pilkkaavat sketsit kolmekymmentä vuotta sitten saamelaisia. Kyllä loukkasivat. Vähemmistöön kuuluvana ymmärsin jo silloin ja ymmärrän nyt miten valtamedian levittämä pilkka vaikuttaa meihin ja yleisöön.

Monet saamelaiset kritisoivat Peteliuksen ja Kallialan sketsejä jo aikoinaan, mutta saamelaisten ääni ei silloin päässyt esille samalla tavalla kuin nyt sosiaalisen median aikakaudella.

Joitain jälkiä keskustelusta on sentään jäänyt historiankirjoihin. Yle kirjoittaa Elävän Arkiston artikkelissaan (luettavissa netistä) seuraavasti:

Peteliuksen ja Kallialan saamelaishahmot nousivat keväällä [1988] paitsi keskusteluaiheeksi myös uutisotsikoihin, koska niiden katsottiin loukkaavan saamelaisia. Tv-ohjelmaneuvosto käsitteli asiaa toukokuussa ja antoi Naima-Aslakille ja Soikhiapäälle hyväksyntänsä.

Tässä toinen aikalaisesimerkki, josta on jälkiä netistä. Expert-kodinkoneliikkeiden kampanjassa 1998 Peteliuksen nunnukahahmo mainosti kodinkoneita tv:ssä ja kuvastossa. Ry City-Sámit rs kanteli mainoksesta menestyksekkäästi kuluttaja-asiamiehelle. MTV kertoo uutisessaan vuonna 1998 seuraavasti (luettavissa netistä):

Kuluttaja-asiamies kehotti yhtiötä lopettamaan välittömästi kyseisten tv-mainosten esittämisen ja suoramarkkinointina jaettavan kesäkuvaston jakamisen. Kuluttaja-asiamiehen mukaan mainos esittää saamelaisen syrjivästi, kuvaa hänet vähempiarvoisena valtaväestöön nähden ja asettaa saamelaisten ihmisarvon kyseenalaiseksi.

PPS. Erinomaista analyysia Hesarilta (2019):

Englannin kielessä on jo pitkään ollut käsite ”punching down”, alaspäin lyöminen. Sillä tarkoitetaan vitsejä, joilla vahvemmassa asemassa oleva pilkkaa itseään heikommassa asemassa olevaa. Saamelaissketsit ovat malliesimerkkejä alaspäin lyömisestä. Niitä ei voi verrata esimerkiksi sketseihin, joissa pilkataan ministereitä tai muita vallanpitäjiä.

 

Lähteet

Helsingin Sanomat: Pirkka-Pekka Peteliuksesta tuli joidenkin silmissä petturi, kun hän pyysi saamelaisilta anteeksi vanhoja sketsejään – miksi? (2019, luettavissa netistä)

Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiskiista (2015, luettavissa netistä)

Abigail Levin: The Cost of Free Speech: Pornography, Hate Speech, and Their Challenge to Liberalism (2010)

Catharine MacKannon: Toward a Feminist Theory of the State (2003)

MTV: Saamelaisia loukkaava mainos kiellettiin (1998, luettavissa netistä)

Pirita Näkkäläjärvi: Näkökulma: Närkästyneet saamelaiset otsikoissa (2015, luettavissa netistä)

Pirita Näkkäläjärvi: Threat to the Freedom of Speech of the Indigenous People Sámi in Finland (2017, luettavissa netistä)

Pirita Näkkäläjärvi: Vaientaminen ja disinformaatio uhkina saamelaisten sananvapaudelle Suomessa (2018, luettavissa netistä)

Pirita Näkkäläjärvi: Elinvoimainen saamelaisyhteisö ansaitsee elinvoimaisen julkisen palvelun (2017, luettavissa netistä)

Vihreät: Pirkka-Pekka Petelius pyytää anteeksi saamelaisilta (2019, luettavissa netistä)

Helga West: Pirkka-Pekka Petelius pyysi saamelaisilta anteeksi – Poliittisten irtopisteiden keruuta vai aito sovinnon ele? (2019, luettavissa netistä)

Yle Elävä Arkisto: Hymyhuulet vinoili herättelevän epäkorrektisti ja tartutti hokemat (2017, luettavissa netistä)

Yle Elävä Arkisto: Hymyhuulet: Nunnuka-nunnuka-lai-lai (2007, katsottavissa netistä)

YleX: Menneen ajan Suomi-viihde näyttää nyt rasistiselta – Pirkka-Pekka Petelius puhuu vanhoista sketseistään: ”Niissä nauretaan käsityksille, ei vähemmistöille” (2016, luettavissa netistä)

Vastatuuleen. Kuva: Lada Suomenrinne

Vastatuuleen antaa äänen pakkosuomalaistamisen selviytyjille

Toimittajakaksikko Kukka Rannan ja Jaana Kannisen tuoreen kirjan Vastatuuleen – Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta tärkeintä antia ovat vanhemman polven kertomukset sekä faktapohjainen ja saamelaisista lähtökohdista lähtevä kehystys.

Vastatuuleen antaa kunnioittavasti äänen vanhemman polven saamelaisille, jotka ovat valitettavasti joutuneet kokemaan väkivaltaa, nöyryytystä ja pelkoa Suomen itsenäisyyden aikana.

”Asuntolakoulukokemuksia on tutkittu vähän, vaikka sotien jälkeen syntyneistä Suomen saamelaisalueen sukupolvista valtaosa vietti nuoruutensa niissä.”

”Asuntolakouluun ei saanut tuoda mitään henkilökohtaisia tavaroita, mikä Minna Rasmuksen mukaan edesauttoi lasten saamelaisten identiteetin riisumista. Vielä syvemmän haavan minuuteen jättivät kuitenkin saamen kielen väheksyminen ja kieltäminen.”

”Ruumiillinen kuritus kuului kasvatukseen vielä 1960-luvulla. Ja mitä aikuiset tekivät, siitä lapset ottivat mallia. Väkivallasta tuli olennainen osa elämää erityisesti asuntoloissa ja vapaa-ajalla, ja koko ajan piti olla valppaana.”

”Asuntolan ilmapiiristä Aslak [Pieski] muistaa eniten pelon, koti-ikävän ja ahdistuksen. Ikävä iski pahimmin yleensä iltaisin yksin omassa sängyssä, asuntolan kolkossa huoneessa.”

On tärkeää antaa ääni tälle sukupolvelle, joka kaikista kokemuksistaan huolimatta nousi sorron yläpuolelle.

Asuntolasukupolvi on sukupolvi, joka päätti siirtää saamen kielet meille jälkipolville. Se valitsi perinteiset elinkeinot. Se jatkoi elämää saamelaisina saamelaisessa kulttuurissa kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

Me olemme ikuisesti velkaa heille siitä, että he kaikesta huolimatta jaksoivat eteenpäin ja siirsivät valtavan elinvoimansa myös meille. ČSV!

Ensiapua valtaväestön tietovajeeseen

Vastatuuleen myös paikkaa epistemologisen tuhon jälkiä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirjaa tarjoaa ensiapua valtaväestön valtavaan rakenteelliseen tietovajeeseen Suomessa.

Arvokasta on kirjan teemojen kehystys, joka rakentuu saamelaisista lähtökohdista. Kirjailijat ovat nähneet saamelaisista levitettävän disinformaation läpi ja kuunnelleet saamelaisia.

Saamelaiset lähtivät tähän kirjaprojektiin suurella joukolla mukaan, koska tiesivät, että valtaväestöltä valtaväestölle on taktisesti hyvä valinta levittää faktapohjaista tietoa saamelaisten kokemasta pakkosuomalaistamisesta ja sen jäljistä.

Veikkaan, että Vastatuuleen tulee olemaan yksi vuoden kiitetyimmistä ja palkituimmista tietokirjoista Suomessa.

Kiitos Kukka ja Jaana siitä, millä otteella ja asenteella kirjoititte kirjaanne saamelaisten kanssa yhteistyössä sekä saamelaisten maailmankuvaa kunnioittaen. Olette kaiken suitsutuksen ansainneet!

Läpinäkyvyyden nimissä totean vielä, että minua on haastateltu kirjaan ja minun kirjoituksiani ja puheenvuorojani on käytetty osana kirjan lähteitä.

Vastatuuleen. Kuva: Lada Suomenrinne
Vastatuuleen. Kuva: Lada Suomenrinne (rajaus: Pirita Näkkäläjärvi)

(c) Natta Summerky/SOI Foundation

Vaalibussi ei kierrä niin kauan kuin saamelaismääritelmää käytetään tekosyynä

Tämä yleisönosastokirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Inarilaisessa 25.9.2019.

Kuluvien saamelaiskäräjävaalien aikana julkisuudessa on kritisoitu käytössä olevaa postiäänestysjärjestelmää, ja on lisäksi raportoitu ongelmista postinkulun suhteen.

Postiäänestys tuntuu varmasti monista kankealta. Pitää tarkistaa osoite keväällä kotiin tulevasta äänioikeusilmoituslapusta ja tehdä mahdollinen osoitteenmuutos. Pitää hakea kirjattu kirje määräaikaan mennessä postista. Pitää muistaa allekirjoittaa kaikki tarvittavat asiakirjat. Pitää huolehtia, että kirje on määräaikaan mennessä perillä Sajoksessa.

Etenkin nuorempi polvi on tottunut asioimaan sähköisesti ja joustavasti. Valtakunnallisissa vaaleissakaan ei tosin ole käytössä sähköistä äänestystä. Äänestäminen tapahtuu esimerkiksi postissa, muissa ennakkoäänestyspaikoissa kotimaassa tai ulkomailla tai omassa äänestyspaikassa henkilöllisyystodistusta näyttämällä.

Sähköinen äänestäminen ei liene tulossa saamelaiskäräjävaaleihinkaan kovin pian. Oikeusministeriön työryhmä linjasi joulukuussa 2017, että nettiäänestystä ei tule ottaa käyttöön yleisissä vaaleissa Suomessa, koska sen riskit ovat suurempia kuin hyödyt etenkin varmennettavuuden ja vaalisalaisuuden kannalta.

Asuinpaikan perusteella saamelaiskäräjävaalien äänestäjät ovat kuitenkin eriarvoisessa asemassa. Monesta keskeisestä saamelaiskylästä on pitkä matka postin asioimispisteeseen.

Lähellä Sajosta asuvat äänestäjät voivat palauttaa vaaliasiakirjat vielä perjantaina 27.9.2019 henkilökohtaisesti vaalilautakunnan toimistoon Sajokseen. Kauempana Inarista asuvat joutuvat todennäköisimmin turvautumaan postiin, jonka toimitusaikoja voi olla vaikea arvioida.

Saamelaiskäräjävaalien äänestysjärjestelmää pitäisi päästä kehittämään siihen suuntaan, että vaalien aikaan olisi mahdollista äänestää vaaliautossa. Saamelaisalueella kiertävä vaalibussi sisältyi saamelaiskäräjälakiesityksiin vuosina 2014 ja 2018. Vaalibussi palvelisi yhdenvertaisesti koko saamelaisaluetta ja olisi taloudellisesti toteuttamiskelpoinen.

Vaalibussi ei kuitenkaan pääse kiertämään niin kauan kuin nk. saamelaismääritelmää käytetään tekosyynä jarruttaa koko saamelaiskäräjälain uudistamista. Tämä on väärin saamelaista demokratiaa ja alkuperäiskansa saamelaisten itsemääräämisoikeutta kohtaan.

Annetaan saamelaiskäräjien päättää miten nk. saamelaismääritelmää pitäisi uudistaa, niin saisimme ajanmukaisen äänestysjärjestelmän, joka palvelisi saamelaisia yhdenvertaisesti.Pirita_fb_kansikuva_2

Vaalipaneeli Helsingissä/Válgapanela Helssegis 3.9.2019: Pirita Näkkäläjärvi, Kaisa-Mari Jama, Anni Koivisto ja Janne Hirvasvuopio

Kaupunkisaamelaiset ovat tärkeä osa saamelaisyhteisöä

Tämä yhteinen yleisönosastokirjoituksemme Kaisa-Mari Jaman, Anni Koiviston ja Janne Hirvasvuopion kanssa on julkaistu alunperin Kalevassa 18.9.2019.

Vaalipaneeli Helsingissä/Válgapanela Helssegis 3.9.2019: Pirita Näkkäläjärvi, Kaisa-Mari Jama, Anni Koivisto ja Janne Hirvasvuopio
Vaalipaneeli Helsingissä/Válgapanela Helssegis 3.9.2019: Pirita Näkkäläjärvi, Kaisa-Mari Jama, Anni Koivisto ja Janne Hirvasvuopio

Yli puolet Suomen saamelaisista asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Ulkosaamelaiset ovat aiemmin olleet melko näkymätön ryhmä, mutta viime vuosina myös kaupungeissa on luotu uusia tapoja ylläpitää yhteyttä omaan kulttuuriin. Kaupunkisaamelaiset ovat oikeutetusti entistä rohkeammin alkaneet vaatia heille kuuluvien oikeuksien toteutumista.

Mahdollisuus elää oman kulttuurin mukaisesti on tärkeä hyvinvoinnin voimavara, jota pitää tukea sekä saamelaiskäräjien että suomalaisen yhteiskunnan toimesta. Tarvitsemme kaupunkien alueille turvallisia kohtaamispaikkoja.

Esimerkiksi kaupunkien saamelaisyhdistyksiä tukemalla voidaan vahvistaa ulkosaamelaisten kuuluvuutta yhteisöön. Kiinnostusta on tapahtumille, käsityöpiireille, kielikursseille, kalareissuille ja mediasisällöille. 

Ulkosaamelaisnuoret ja -lapset vanhempineen kaipaavat erityishuomiota kaikkien kolmen saamen kielen siirtämisessä, koska valtakieli hukuttaa vähemmistökielet helposti alleen. Vaikka kielettömyys ei ole perheiden oma vika, kaatuu lasten päivähoidon tai kielenopetuksen järjestäminen saamelaisalueen ulkopuolella liian usein vanhempien ja vapaaehtoisista koostuvien yhdistysten harteille.

Seuraavalla saamelaiskäräjäkaudella on tärkeää jatkaa rakenteellisen tuen kehittämistä kaupunkisaamelaisyhteisöille. Saamelaiskäräjät voisi ottaa suurempaa roolia esimerkiksi kaksikielisten koululuokkien perustamisen tai etäyhteydellä tarjottavien saamelaisten palvelujen tukemisessa. 

Koska saamelaiskäräjien tukea tarvitaan yhä enemmän myös saamelaisalueen ulkopuolella, sen päätöksenteossa täytyy kuulua ulkosaamelaisten ääni. Osallisiksi tarvitaan saamelaisia, jotka tietävät millaista on kasvaa saamelaiseksi kotiseutualueen ulkopuolella kaukana omasta, tärkeästä yhteisöstä. 

Saamelaisyhteisöllä ei ole varaa jättää yksin yhtäkään saamelaisalueen ulkopuolella asuvaa saamelaista. Kun heidän yhteytensä saamelaiskulttuuriin lujittuu, niin saamelaisuuden elinvoimaisuus vahvistuu entisestään. Saamelainen, sinun äänesi on tärkeä.

Janne Hirvasvuopio, Espoo

Kaisa-Mari Jama, Helsinki

Anni Koivisto, Utsjoki

Pirita Näkkäläjärvi, Inari

Saamelaiskäräjävaaliehdokkaat

Christian Åhlund Anáris/Inarissa/in Inari 2014. Photo credit: Council of Europe

Suomea patisteltiin jälleen lisäämään tietoa saamelaisista / ECRI gárttai vuot ávžžuhit Suoma lasihit dieđu sámiin

Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI joutui jo toistamiseen kehottamaan Suomea ryhtymään toimenpiteisiin saamelaisia koskevan tiedon lisäämiseksi koululaitoksessa ja yhteiskunnassa. ECRI julkaisi uusimman Suomea koskevan raporttinsa 10.9.2019.

Eurohpa ráđi rasismma ja utnohisvuođa vuostásaš komiššuvdna ECRI gárttai jo nuppádassii ávžžuhit Suoma lasihit dieđu sámiid birra skuvllas ja servodagas. ECRI almmustahtii ođđasamos raporttas Suoma birra 10.9.2019.

Christian Åhlund Anáris/Inarissa/in Inari 2014. Photo credit: Council of Europe
Christian Åhlund Anáris/Inarissa/in Inari 2014. Photo credit: Council of Europe

ECRI:n huomiot ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä ne laittavat Suomelle painetta aloittaa korjaavia toimenpiteitä yhteiskunnan rakenteissa. Suomalainen yhteiskunta rakentuu edelleen ainoastaan suomalaisen maailmankuvan, ajattelun ja kulttuurin varaan. Koululaitos on keskeinen yhteiskunnan rakenne, joka koskettaa kaikkia Suomessa kasvavia, ja jonka kautta Suomessa rakennetaan todellisuutta.

ECRI fuomášumit leat erenoamaš dehalaččat, daningo dat bidjet Supmii deattu álggahit doaibmabijuid divvun dihte servodaga struktuvrraid. Suopmelaš servodat lea huksejuvvon dušše beare suopmelaš máilmmigova, jurddašeami ja kultuvrra vuođul. Skuvla lea guovddáš servodatstruktuvra, mii guoskká buohkaide geat bajásšaddet Suomas, ja man bokte Suomas huksejuvvo duohtavuohta.

ECRI:n raportoija Michael Farrell sanoi News Now Finlandin haastattelussa, että he olivat hieman yllättyneitä, että pohjoismainen valtio oli vähemmän liberaali kuin he olivat toivoneet. Varoitin itsekin saamelaisten sananvapautta käsittelevän LSE-graduni johtopäätöksissä 2017, että voi tuntua hurjalta väittää, että sananvapaus voi olla uhattuna Pohjoismaassa, joka on EIU:n demokratiaindeksin kymmenen kärjessä, mutta niin vain asia on.

ECRI raporterejeaddji Michael Farrell dajai News Now Finlanda jearahallamis, ahte sii ledje vehá hirpmástuvvan, ahte davviriikalaš stáhta lei uhccit liberála go sii ledje sávvan. Váruhin iešge iežan LSE-magisttarbarggus, mii gieđahalla sámiid sátnefriijavuođa, ahte dat sáhttá orrut garra čuočcuhus, ahte sátnefriijavuohta sáttá leat áitojuvvon Davviriikkas, mii lea EIU demokratiijaindeavssa logi buoremusa joavkkus, muhto nu ášši lea.

ECRI suositteli saamelaistiedon lisäämistä jo vuonna 2013 / ECRI ávžžuhii sámi dieđu lasiheami jo jagis 2013

ECRI julkaisi edellisen Suomea koskevan raporttinsa vuonna 2013 ja suositti jo silloin, että Suomen viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin saamelaiskulttuurin käsittelemiseksi kouluopetuksessa, ja saamelaiskansaa koskevan yleisen tietoisuuden lisäämiseksi enemmistön piirissä.

ECRI almmustahtii ovddit Suoma guoski raporttas jagis 2013 ja ávžžuhii jo dalle, ahte Suoma eiseváldit galget sihkkarastit, ahte sámekultuvra gieđahallojuvvo skuvlaoahpahusas, ja ahte almmolaš diđolašvuohta sámi álbmoga birra lassána eanetlogu gaskas.

Suomen viranomaiset ovat vuoden 2013 jälkeen kertoneet ECRI:lle, että Suomessa on suunnitelmia lisätä saamelaiskulttuuritietoutta kouluvuosien 4-6 yhteiskuntaopin/kansalaistaidon opetuksessa. Lisäksi ECRI:lle on kerrottu, että Suomen opetusviranomaiset julkaisivat helmikuussa 2018 lehdistötiedotteen, jossa kouluja kehotettiin viettämään saamelaisten kansallispäivää, ja että saamen kieli ja kulttuuri olivat myös opetushallituksen pääteema Euroopan kulttuuriperintövuoden 2018 juhlallisuuksissa. ECRI pitää näitä kehitysaskelia myönteisiä, mutta ei riittävinä ja tarpeeksi järjestelmällisinä.

ECRI toistaa suosituksensa, että Suomen viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin saamelaiskulttuurin ja tämän vähemmistön merkityksen käsittelemiseksi kouluopetuksessa hyödyntäen ECRI:n yleistä politiikkaa koskevaa suositusta nro 10 ja käynnistävät kampanjoita saamelaiskansaa koskevan yleisen tietoisuuden lisäämiseksi enemmistön piirissä. Lisäksi viranomaisten tulisi päättäväisesti ponnistella saadakseen asianomaiset paikallisviranomaiset osallistumaan aktiivisesti saamelaisyhteisön jäsenten sosiaaliseen osallistamiseen tähtäävään tutkimukseen ja vuoropuheluun.

Lähde: ECRI:n Suomea koskeva raportti 2019

Suoma eiseváldit leat jagi 2013 maŋŋá muitalan ECRI:i, ahte Suopma pláne lasihit diđolašvuođa sámi kultuvrra birra skuvlajagiid 4-6 servodatoahpa/borgárdáiddu oahpahusas. Lassin ECRI:i lea muitaluvvon, ahte Suoma oahpahuseiseváldit almmustahtte guovvamánus 2018 preassadieđáhusa, mas dat ávžžuhedje skuvllaid ávvudit sámi álbmotbeaivvi, ja ahte sámegiella ja -kultuvra ledje maiddái oahpahusráđđehusa váldotemá Eurohpa kulturárbejagi 2018 ávvudemiin. ECRI atná dáid lávkkiid buorrin, muhto oaidná, ahte dat eai leat doarvái eaige doarvái systemáhtalaččat.

ECRI geardduha ávžžuhusas, ahte Suoma eiseváldit galget álggahit doaibmabijuid dan ovdii, ahte skuvllas gieđahallagohtet sámekultuvrra ja dán unnitlogu mearkkašumi nu, ahte geavahit ávkin ECRI almmolaš politihka ávžžuhusa nummir 10. ECRI ávžžuha eiseváldiid maid bidjat johtui kampánjjaid, mat lasihit eanetlogu diđolašvuođa sámi álbmoga birra. Lassin eiseváldit galggašivčče mearrediđolaččat rahčat vai ožžot relevánta báikkálaš eiseváldiid oassálastit aktiivalaččat dutkamuššii ja dialogii, maid ulbmilin lea sihkkarastit sámi servoša lahttuid oassálastima.

Gáldu: ECRI Suoma guoski raporta 2019 (jorgalus: Pirita Näkkäläjärvi)

ECRI on raportista päätelleen kuunnellut saamelaisia tarkasti ja ottanut saamelaisten huolenaiheet tosissaan. ECRI:n jäsenet tuntevat muutenkin saamelaisten tilanteen hyvin, sillä ECRI:n jäsen ja silloinen ECRI:n puheenjohtaja Christian Åhlund Ruotsista vieraili Inarissa talvella 2014. Vierailu ajoittui Euroopan Neuvoston järjestämän saamelaisseminaarin (video) yhteyteen, jossa Åhlund piti puheen ja otti kantaa saamelaisasioihin.

ECRI raporttas vuohttá, ahte sii leat guldalan sámiid dárkilit ja sii leat váldán sámiid fuolaid duođas. ECRI lahttut dovdet muđuige sámiid dili bures, daningo ECRI lahttu ja ECRI dalá ságadoalli Christian Åhlund Ruoŧas finai Anáris dálvet 2014. Son lei mielde Eurohpa ráđi sámi semináras (video), mas son doalai sáhkavuoru ja válddii beali sámi áššiide.

Pirita Näkkäläjärvi 2014 @ Video “Sámi - The People, Their Culture and Languages and the Council of Europe”. Photo Credit: Council of Europe
Pirita Näkkäläjärvi 2014 @ Video “Sámi – The People, Their Culture and Languages and the Council of Europe”. Photo Credit: Council of Europe

ECRI nostaa esille myös vihapuheen/ECRI čalmmustahttá maid vaššiságaid

Syyskuussa 2019 julkaistussa raportissaan ECRI ottaa esille myös sen, että saamelaiset joutuvat jokapäiväisessä elämässään yhä kohtaamaan heitä koskevia rasistisia huomioita. ECRI:n mukaan tätä ilmiötä lietsoi vastikään käyty keskustelu Jäämeren ratahankkeesta.

ECRI toteaa, että saamelaisiin kohdistuvat halventavat kommentit ja epäluulot saattavat luoda ilmapiiriä, jossa maan alkuperäisyhteisön jäsenet eivät voi vapaasti ilmaista kulttuuriaan, kuten käyttää kansallisasujaan tai omaa kieltään julkisesti. Raportit vahvistavat myös, että saamelaisasuja esitetään mediassa kielteisessä valossa. Joissain tapauksissa saamelaiset kokevat olevansa pakotettuja piilottamaan tai kieltämään etnisen alkuperänsä välttääkseen heihin kohdistuvaa kielteisiä stereotypioita.

Lähde: ECRI:n Suomea koskeva raportti 2019

Čakčamánus 2019 almmustahttojuvvon raportastis ECRI čalmmustahttá maid dan, ahte sámit gártet juohkebeaivválaš eallimis ain gillát rasistalaš fuomášumiin, mat gusket sin. ECRI mielde dán fenomena lasihii ságastallan Jiekŋameara ruovdegeainnus.

ECRI gávnnaha, ahte sámiide čuohcci fuotnudeaddji kommeanttat ja ovdagáttut sáhttet hukset birrasa, mas riikka eamiálbmot ii sáhte friija buktit ovdan iežas kultuvrra, dego geavahit gávtti dahje hállat iežas giela almmolaččat. Raporttat nannejit maiddái, ahte sámegávttit buktojuvvojit ovdan medias negatiiva čuovggas. Muhtumin sámit vásihit, ahte sii gártet čiehkat dahje gieldit iežaset etnihkalaš duogáža garvin dihte negatiiva stereotypiijaid, mat sidjiide čuhcet. 

Gáldu: ECRI Suoma guoski raporta 2019 (jorgalus: Pirita Näkkäläjärvi)

ECRI kiinnittää raportissaan yleisemminkin huomiota myös Suomessa lisääntyneeseen vihapuheeseen ja kehottaa ihmisiä raportoimaan viharikoksista. ECRI ehdottaa myös, että Suomessa alettaisiin systemaattisesti keräämään tietoa mm. vihapuhetapauksista. Nämä ovat erittäin hyviä suosituksia, sillä lainsäätäjät ja viranomaiset tarvitsevat luotettavaa tietoa vihapuheesta.

ECRI gidde raportastis muđuige fuomášumi dasa, ahte vaššiságat leat lassánan Suomas ja ávžžuha olbmuid raporteret vašširihkkosiin. ECRI evttoha maiddái, ahte Suomas čoaggigoađášivčče systemáhtalaččat dieđu ee. olbmuid vásihan vaššiságain. Dát leat hui buorit ávžžuhusat, daningo lágaid ásaheaddjit ja eiseváldit dárbbašit luohtehahtti dieđu vaššiságain.

ECRI:n lehdistötiedote Suomea koskevasta raportista löytyy heidän nettisivultaan. ECRI preassadieđáhus Suoma guoski raporttas gávdno sin neahttasiiddus.

Photo: Mikko Mäntyniemi

Joikaaja

Kolumni on aikaisemmin ilmestynyt Kansanmusiikki-lehdessä 2/2019.

Olen lupautunut joikaajan tuuraajaksi Verta, pornoa ja propagandaa, JUMALAUTA! -ryhmän Propagandaa-konserttiin, mutta minua pelottaa, nolottaa, hävettää.

Häpeä. Kalvava häpeä. Olen saamelainen, mutta minä en osaa joikata kunnolla.

Yritän vuodesta toiseen kuunnella joikumestareitamme ja epätoivoisesti oppia joikaamaan samalla tavalla kuin he. Miksi en kuulosta samalta vaikka kuinka yritän?

Miksi minä en oikeasti osaa joikata? Miksi en löydä joikuäänenmuodostusta? Miksi en osaa värittää ääntäni samalla tavalla kuin Norjan puolen ikäiseni ”oikeat” joikaajat?

Miksi minä en osaa kuin laulaa?

Miksi on niin, että vaikka olen pienestä pitäen harrastanut musiikkia, soittanut soittimia ja läpäissyt musiikkiopiston tutkinnon toisensa perään, niin en taida oman kansani musiikkiperinnettä? Vai juuri siksikö en?

Propagandaa-konsertin konseptiin sopisi joikata joku sukulainen.

Meidän suvussamme joikuperinne on kuitenkin lähes katkennut. Isän lapsuudessa joikua vielä kuuli, mutta lestadiolaisuus kielsi saamelaisen joiun syntinä. Olen sentään pari kertaa kuullut lähisukulaisteni joikaavan – kerran veljeni häissä ja kerran joidenkin juhlien jatkoilla.

Me emme ole ainoa tällainen suku. Ylipäänsä on pieni ihme, että joikuperinne on säilynyt näihin päiviin asti.

Minua ja pikkuserkkuani Anna Näkkäläjärvi-Länsmania joiku on kiehtonut pienestä pitäen. Nuorena harrastimme kansanmusiikkia ja versioimme duona laulukirjoista löytyviä joikuja. Esiinnyimme aina Kaustista myöten. Olen ylpeä siitä, että Annan yhtye Ánnámáret Ensemble on jatkanut siitä mihin me 90-luvulla jäimme.

Anna on viime vuosina tutkinut joikuarkistoista löytyneitä sukumme joikuja. Siellä on myös edesmenneen isoisäni Iiskon joiku. En kuitenkaan pysty tarttumaan siihen, en ainakaan vielä. Iisko-vainaan joikaaminen arkistonauhan perusteella, toisen käden tietona ja huonoilla taidoilla on liian vaikeaa. Liian häpeällistä. Liian kivuliasta.

Saamelaisille perinteiden katkeamattomuus on keskeinen arvo. Perinteet ovat edelleen koko saamelaisen yhteiskunnan pohja. Perinteiden taitajia arvostetaan ja ihaillaan. On kunnia-asia osata perinteitä ja saamen kieltä, ja siirtää niitä jälkipolville.

Onneksi arkistonauhoilta löytyy kaukaisemman Amerikan-sukulaisen Tuomas Näkkäläjärven eli Tom Nakkelan joiku. Sukulaisiamme lähti 1800-luvun lopulla Alaskaan opettamaan inuiiteille poronhoitoa. Olen tutkinut tätä historiaa ja ainoana suvustamme tavannutkin Amerikan-sukulaisiamme.

Joikaan Propagandaa-konsertissa lyhyellä varoitusajalla Tom Nakkelan. Hänen joikunsa on hyvä biisi, tarttuva! (Eikä ihme, sillä Tom oli sukulaiseni Warren Nakkela -vainajan mukaan poromies henkeen ja vereen.) Treenaan takahuoneessa ja loppuillan koko VPPJ-porukka hyräilee Tomia.

Lopputulos lavalla on mielestäni kuitenkin aivan hirveä. Laulan ihan nätisti, joo, mutta en osaa joikata niin kuin arkistonauhalla. En kykene postaamaan videota esityksestäni someen.

Minua hävettää. Minua hävettää, että en osaa joikata kunnolla. Minua hävettää, että perinne on kohdallamme katkennut. Hävettää, että minun joikuääneni on pelkkää laulua. Hävettää, että on niin vaikeaa päästä takaisin sisään oman kansani musiikkiperinteeseen. Hävettää niin että sattuu.

Parin viikon päästä kuulen, että Ylioppilaskunnan Laulajat on vuosikymmeniä esittänyt joikuperinteeseen pohjautuvaa kuoroteosta ympäri maailmaa. Tuosta vaan. (Selvyyden vuoksi, kuoron YouTubessa kuultavissa oleva lopputulos kuulostaa joikuperinnettä halventavalta.)

Suomalainen kuorolainen ”joikaa” solistina (ja vielä feikkineljäntuulenlakki päässä). Tuosta vaan.

Ihan tuosta vaan.

Aiheesta muualla:

Surullista, köyhää ja nöyrää -podcast: Jakso 6. Runolaulu kuolleena ja elävänä osa 1.